Merja Lappi

Hyvinvoinnin tiellä voi olla hyvin monenlaisia esteitä. Mutta usein nuo esteet ovat alitajuisia ja automaattisia mielen ohjelmointeja, joita voidaan purkaa. 

Olen tehnyt tätä transformaatiota myös omalla kohdallani erittäin monen aiheen kanssa, ja uskallan luvata, että voin olla tukena hyvin monenlaisen aiheen muuntamisessa hankalasta olosta neutraliteettiin. Ja integroimaan näitä aiheita niin, että kokonaisen, aidon itsensä todellinen rakastaminen mahdollistuu. Näin löytyy uusia valinnan mahdollisuuksia. 

Kaikilla meillä on ydinaiheet, jotka toistuvat… hieman eri muodoissa, kunnes kohtaamme ne. 

Merja Lappi

Hyvinvoinnin tiellä voi olla hyvin monenlaisia esteitä. Mutta usein nuo esteet ovat alitajuisia ja automaattisia mielen ohjelmointeja, joita voidaan purkaa. 

Olen tehnyt tätä transformaatiota myös omalla kohdallani erittäin monen aiheen kanssa, ja uskallan luvata, että voin olla tukena hyvin monenlaisen aiheen muuntamisessa hankalasta olosta neutraliteettiin. Ja integroimaan näitä aiheita niin, että kokonaisen, aidon itsensä todellinen rakastaminen mahdollistuu. Näin löytyy uusia valinnan mahdollisuuksia. 

Kaikilla meillä on ydinaiheet, jotka toistuvat… hieman eri muodoissa, kunnes kohtaamme ne. 

Palveluillani haluan tarjota oman elämän- ja työkokemukseni kautta hahmottuneita sekä psykologian että laajemman tietoisuuden työkaluja. Sillä olen huomannut kuinka laajempi / syvempi ymmärrys erilaisten haasteiden taustasta auttaa näkemään mahdollisuuksia tässä hetkessä ja toisaalta myös elämänsä jäsentämisessä myötätuntoisemmin.

Tietoisuutemme lisääntyessä voimme havaita aiemman toimintamme ikään kuin eri silmin. Mutta oikea tietoisuus on myös itsemyötätuntoa: emme ole voineet osata paremmin, kun tietoisuuden tasomme ei ole tuolloin vielä sitä mahdollistanut.

Tarvitsemme lempeää läsnäoloa tietoisuuden uusille poluille. 

Luottamus omaan itseen ja elämään yleensä kokemuksena lisääntyy, kun huomaa, että itsensä todellinen tunteminen ja erilaisten olojen havainnointi hyväksyen sekä alitajuisten ohjelmointen transformointi todella toimii.

Elämänlaatu vahvistuu. Voi esimerkiksi eri tavalla muistaa pysäyttää kiireen tai suorittamisen (tunnun). Ja voi antaa itselleen luvan valita millaista elämää haluaa todella elää. Millaisessa energiassa ja olotilassa. Millaista elämää haluaa itselleen luoda? Kukaan toinen ei voi tätä valintaa puolestamme tehdä.

Tarina

Valitsin aikoinaan vuonna 2018 psykologin- ja hyvinvointipalvelujeni nimeksi “Hyvinvoinnin Taidot. Tuolloin työskentelin erilaisissa mielen hyvinvointia edistävissä hankkeissa ja sitä ennen Kuntoutuspsykologina (2014 alkaen), nähden monenlaisia elämänkohtaloita. Elämänkokemukseni ja työhistoriani mm. kroonista kipua kokevien ja läheistään hoitavien parissa (omaishoitajat) ovatkin näyttäneet minulle, että ihminen voi löytää merkityksellisen ja hyvän tavan elää elämäänsä haasteellisinakin aikoina. Usein näiden vaiheiden aikana/ jälkeen tapahtuu myös henkistä kasvua, vaikka sitä ei itse niin heti kokisikaan. Elämän arvot voivat kirkastua ja suunta saattaa selkiintyä. Tuntee selkeämmin, mitkä asiat kuuluvat oman näköiseen elämään ja mitkä kannattaa (tai on “pakkokin”, jos voimavarat ja elämän palapeli on mennyt uusiksi…) jättää vähemmälle huomiolle. 

Koin kuntoutuspsykologin työssä tavatessani ihmisiä, että jokainen heistä opetti minulle jotakin. Minulla taisi ihan lukea työhuoneen muistitaulussa: “Mitä voin oppia tänään, tältä ihmiseltä. “ Muistitaulussa luki myös “HOTin” (Hyväksymis- ja omistautumisterapian) vinkkejä omannäköista elämää kohti, kuten:“Mikä on tärkeää tänään? Mikä on tärkeää juuri nyt?” Nykyään lisäisin: Mikä tuo iloa?

Sain harjoitella kyseisiä asioita myös omassa elämässäni. Monenlaiset haasteet yksityiselämässä ja oman herkkyyteni ymmärtämisessä sekä kroonistuneen niskakivun kanssa laittoivat etsimään erilaisia menetelmiä itsetuntemukseen, erilaisten huolien/pelkojen ja kivun helpottamiseksi. 

Tuo etsintä on tuonut tulosta. Kehoni ja mieleni maisema sekä näkemykseni elämää kohtaa ylipäätään on hyvin toisenlainen kuin vuosikymmen sitten. Eniten siksi, että oma itsetuntemus ja kehoyhteys, maadoittuneisuus ja yhteys omaan aitoon itseen (sieluun/sydäntietoisuuteen) on avautunut ja vahvistunut tässä matkan varrella. En väitä olevani “valmis”. Mutta yleensä ottaen viihdyn kehossani ja elämässäni. Aika usein mietin, että mikä onni ja ilo onkaan olla elossa. Ja tätä samaa oloa toivoisin kaikille muillekin. Ja toki edelleen on aiheita, joita saan käsitellä. Mutta se on erilaista, kun on tukena sekä psykologian että laajemman tietoisuuden työkalut ja ymmärrys syvemmistä syistä erilaisten “mielen alitajuisten automaatioiden” taustalla.

Maailmankatsomukseni on muuttunut ateisti/agnostikosta siihen ymmärrykseen, että olemme kaikki rakkautta/tietoisuutta, sieluja kokemassa tätä fyysisen elämän seikkailua. Minulla käy kuitenkin asiakkaina myös ihmisiä, joilla on erilainen näkemys. Ja saa olla. Jokaisella meistä on joka tapauksessa uniikki tapamme kokea elämä. Eikä tarkoitus varmaan olekaan, että näkisimme tai kokisimme kaiken juuri samalla tavalla. Haluan kuitenkin nykyään olla “mahdollisimman läpinäkyvä” ja tuoda omia ajatuksiani esille, jos ne vaikka avaisivat jotain myös muille. 

Pidän elämänlaadun vahvistumisen kannalta erittäin tärkeänä rehellistä pysähtymistä omien hankalien toistuvien ajatusmallien ja tunteiden äärelle. 

Ei ole väärin tuntea ikäviä olotiloja. Eikä niiden pinnan alle painaminen, varsinkaan pitkällä tähtäimellä, toimi vaan tarvitsemme näiden ajatusmallien ja tukahdutettujen tunteiden kohtaamista. Eli pysähtymistä tuomitsematta havaannoimaan, kun tuntuu pahalta. Tämä on todella iso asia: tuomitsemattomuus aloittaa “transformoimisen”. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos tulet tietoiseksi jostakin haasteesta niin se on hyvä asia. Huolimatta siitä, että eihän se tokikaan siltä aina tunnu..

Riippuen kohdattavasta aiheesta muutos omassa olotilassa (energiassa) voi olla nopeakin. Mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että on joitakin pidempään matkassa kulkeneita avain- tai ydinaiheita, joita “saa” käsitellä useaan otteeseen, kun yhden “kerroksen kuorittuaan” alta löytyykin toinen.

Hyväksyntä / hyväksyvä havainnointi on joka tapauksessa ensiaskel hankalassa olossa. Kun tuntuu pahalta, koitamme luonnollisesti vältellä, mutta olisi hyvä muistaa, että kuitenkin juuri hyväksyntä on se mikä vie “kärjen” pahimmalta ololta. Sillä kun pyrkii hyväksyen havainnoimaan vaikeita ajatuksia ja tunteita niin jää “kamppailu” pois ja siitä seuraa jopa samantien edes hieman rauhaa ja kykyä kohdata tilanne. Hyväksyntä ei kuitenkaan aina kokonaisuudessaan tapahdu heti, vaan se on prosessi ja väkisin sitä ei tietenkään voi tehdä.

Hyväksyntä on sitä ettei hylkää itseään, vaikka mitä tuntisi, ajattelisi tai kokisi, eikä varsinkaan minkään ulkoisen takia. Luottamus omaan itseen ja elämään lisääntyy, kun huomaa, että itsensä todellinen tunteminen ja erilaisten olojen havainnointi hyväksyen sekä transformointi todella toimii. Elämänlaatu paranee eri osa-alueilla. Esimerkiksi vanhemmuus ei tunnukaan taakalta vaan yhteiseltä oppimiskokemukselta. Tai oppii pysäyttämään kiireen (tunnun). On enemmän aikaa asioille, joista oikeasti välittää.

Aitoa hyvinvointia kohti kulkemisen tukena minulla ovat myös erilaiset kehoa ja hermostoa rauhoittavat, eli kehoyhteyttä sekä läsnäoloa edistävät meditaatiot, tietoisuus- ja energiatyökalut ja hoidot. Myös Kalevalainen jäsenkorjaus oli käänteentekevä juttu niskakipuni kanssa. Keho alkoi hellittämään jännityksistä ja aloin luottamaan, että toivoa kivusta pääsemiseen on olemassa. Kun tähän vielä yhdistettiin graniosakraaliosteopatiaa ja ajan myötä se oivallus, että kivun juuret ovat kuormituksessa, stressissä, alitajuisissa uskomuksissa ja tukahdutetussa tietoisuudessa ja tunteissa, niin johan alkoi paraneminen vauhdittumaan. Niskakipuni onkin tällä hetkellä täysin poissa. Puhutaan kuitenkin useista vuosista (!), jolloin niskakipu oli osa arkeani. Nykyäänkin niska kyllä “ilmoittaa”, jos lähden toimimaan tavoilla, jotka eivät vie kohti minulle parasta mahdollista elämää. Lisääntyneet kivut voivat kertoa viestiä esimerkiksi siitä, että emme kuuntele itseämme ja aidot arvomme ovat “uhattuna” tavassamme elää. 

Olen kokenut myös vaiheen, jossa raudanpuutteen ja toisaalta myös isojen elämän muutosten ja kuormitusten vuoksi en juuri jaksanut liikkua. Ja se olotila oli samea, tukkoinen ja väsähtänyt. Ymmärränkin hyvin asiakkaita, joille liikkuminen, tai ylipäätään oman hyvinvoinnin vaaliminen, on haastavaa saada aloitettua tai integroida arkeen.

Hyvinvoinnin tiellä voi olla hyvin monenlaisia esteitä, mutta usein ne ovat myös mielen ohjelmointeja, joita voidaan purkaa. Näitä esteiden ylittämisiä harjoittelin kuntoutuspsykologin työssä asiakkaiden kanssa ja tosiaan myös omassa elämässä. Itsellä pahimmassa uupumisvaiheessa toimiva keino oli ns. autenttinen liike ja myöhemmin tanssi omien voimavarojen mukaan.Tarkoittaen hyvinkin lyhyitä ja helppoja liikkeitä. Kundaliinijooga oli myös tässä vaiheessa mahtava löytö. Silmät kiinni liikkeitä omaan tahtiin tehden pystyi hengähtämään ja vain olemaan. Myös kyseiseen joogaan kuuluvat hengitysharjoitukset toivat energiaa, jos ennen harjoitusta sitä ei juuri tuntunut olevan. Pienikin liike ja hengitysharjoitukset laittavat energian liikkeelle. 

Jos meillä on pitkältä ajalta “palautumisen velkaa” itsellemme, niin tie aitoon nyvinvointiin voi olla levon ja palauttavien, itselle mieleisten juttujen lisäämistä runsaalla kädellä. Liikuntakin voi olla silloin hyvin kevyttä, kuten minulla tuolloin aikoinaan oli. On arvokasta pysähtyä myös esimerkiksi väsymyksen äärelle. Mitä sen takana on? Mikä oikeasti väsyttää? Mitä vaadimme itsemme suorittamaan?

Voi esimerkiksi kysyä itseltään: Jos olisin itseni vanhempi, niin millainen vanhempi olin tänään itselleni: vaadinko suorittamaan elämää? Vai annoinko aikaa levolle ja “leikille“? Itsemyötätunto on näitä valintoja, joilla vaalii omaa palautumista ja hyvinvointia. Siihen liittyy sen hyväksyminen, että energiatasommekin vaihtelee. Joka päivä ei voi eikä tarvitse jaksaa samalla tahdilla. Aito hyvinvointi on linjautumista kehoon ja myös oman sielun/tietoisuuden ohjaukseen: silloin tietää milloin ja mihin asioihin keskittyä ja mitä jättää vähemmälle huomiolle. 

Joskus myös muiden mielipiteet vaikuttavat siihen, miten pidämme itsestämme huolta, ja kohtaammeko vai ohitammeko aidot tarpeemme ja toiveemme. On tärkeää tavoittaa ne hyvinvoinnin vaalimisen ja ylipäätään elämisen, olemisen ja tekemisen tavat, jotka ovat tärkeitä ja toimivia juuri Sinulle huolimatta muiden mielipiteistä. Varsinkin kun muiden (ja usein omatkin) mielipteet voivatkin olla automaattisia, opittuja mielen tarinoita, jotka eivät tässä hetkessä enää olekaan tarpeellisia tai totta sinulle. 

Ajattelen myös, että jos jokainen on aidosti ja rohkeasti omanlaisensa, niin se luo hyvinvointia myös yleisemmin. Me olemme kaikki ikäänkuin yhden palapelin paloja ja jokainen pala on erilainen. Jotta kokonaisuus muodostuu, tarvitaan kaikkia erilaisia yksilöllisiä paloja. Hyvinvoinnin polkukin on samoin jokaisella omanlainen. Hyvinvoinnin Taitojen yksi missio onkin olla tukena aidon olemisen ja hyvinvoinnin erilaisilla, yksilöllisillä poluilla.

Aito hyvinvointi inspiroi ja energisoi meitä toteuttamaan niitä juttuja, jotka muuten jäisivät vain haaveeksi. 

Tässä oli hieman tarinaa minusta ja polustani aitoa hyvinvointia kohti. 

Millainen on sinun polkusi? Missä olet juuri nyt?

Jos tarvitset tukea, uusia syvällisempiä näkökulmia tai konkreettisia työkaluja matkallesi niin lämpimästi tervetuloa kursseille / verkkokursseille, koulutuksiin tai voit valita yksittäisen tapaamisen!

Tutkitaan yhdessä uusia mahdollisuuksia. 

Merja Lappi

Koulutus

Psykologi, PsM, laillistettu ammattihenkilö
Kasvatustieteen maisteri (KM)
Aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot
Moniammatilliset työterveyteen pätevöittävät opinnot (työterveyspsykologi)

  • MBSR, Mindfulness-based stress reduction- lyhytkurssi
  • TRE, Tension, Stress & Trauma Release Exercise -peruskurssi
  • Rosen-metodin peruskurssi
  • Access: Bars-kurssi, 3 Day Body Class ja Energetic Facelift
  • Kvanttihypnoosin perusteet

Keskeiset näkökulmat ja osaamisalueet työssäni

  • Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT, engl. ACT), Hyväksyvä tietoinen läsnäolo (mindfulness)
  • Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen, Itsemyötätunto / myötätunto
  • Kehon ja mielen yhteys, Henkinen kasvu
  • Kokonaisvaltainen hyvinvointi
  • Kipu, krooninen kipu ja muut pitkäaikaiset fyysiset oireet
  • Kehon arvostaminen, kehollisuus
  • Maadoittuminen, läsnäolo ja keho
  • Työssä jaksaminen ja työhyvinvointi sekä työn ilo
  • Omaishoitajuus, läheisen tukena oleminen
  • Oppiminen ja kasvatus, pedagogiikka
  • Palautuminen ja rentoutuminen
  • Stressinhallinta
  • Rakkaus
  • Seksuaalisuus, sensuaalisuus
  • Sydäntietoisuus- linjautuminen omaan aitoon itseen
  • Tietoisuustaidot, tietoisuuden laajentuminen

Julkaisuja

Liikka (nyk. Lappi), Merja (2003). Tarinallinen lähestymistapa yksilön ja yhteisön suhteen tutkimiseen: Yksilöiden identiteettiprojekteja organisaation kollektiiviseen narratiiviseen identiteettiin. Jyväskylän yliopisto.

Lappi, Merja (2012). Allergiahelvetistä sopeutumiseen: Vaikeasti ruoka-allergisten lasten vanhempien kertomasta analysoituja tunteita, subjektipositioita ja diskursseja. Jyväskylän yliopisto.

Lappi, Merja, & Lappalainen, Raimo (2013). Hyväksymis- ja omistautumisterapia lasten ja kasvattajien hyvinvoinnin edistämisessä. Käyttäytymisanalyysi ja -terapia, Vol. 18, (1–2), 38–45.

Lappalainen, Päivi; Lappi, Merja; Saari, Eeva-Liisa; Kaipainen, Kirsikka; Lappalainen, Raimo (2019). ”Mielimatka on ollut mieluisa matka” : yhdistelmäkuntoutus vs. perinteinen Silmu-kuntoutus mielenterveysongelmiin ja asiakkaiden kokemukset yhdistelmäkuntoutuksesta.

In Salminen, Anna-Liisa; Hiekkala, Sinikka (Eds.) Kokemuksia etäkuntoutuksesta : Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Helsinki: Kansaneläkelaitos, 228-250. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052416890